Menu

100 vuotias Suomi


Kun mennään 100 vuotta ajassa taaksepäin oli Suomi melkoisen erilainen paikka kuin nyt. Nykyinen jo hieman yli 100 vuotias Suomi saakin olla ylpeä siitä, kuinka takapajuisesta, karusta ja köyhästä pohjolan maasta 100 vuodessa kehittynyt yksi maailman toimivimmista ja moderneimmista yhteiskunnista, joka valitaan vuodesta toiseen monien erilaisten listausten kärkikastiin. Kerromme tässä artikkelissa millaisen voittokulun 100 vuotias Suomi on käynyt läpi kuluneina 100 vuotena ja millaiset seikat ovat vaikuttaneet tähän voittokulkuun. Nostamme esiin suomalaisen koulutuksen eräänä tärkeimpänä seikkana, joka on luotsannut maatamme niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina.

Millainen maa Suomi oli 100 vuotta sitten?

100 vuotta sitten Suomesta ei voitu puhua hyvinvointiyhteiskuntana, jollaisena 100 vuotias Suomi on tullut tunnetuksi. Itse asiassa 100 vuotta sitten Suomessa elettiin vaikeita aikoja, jolloin osa kansasta pysyi hengissä käyttämällä ravinnokseen sellaisiakin raaka-aineita kuin puunkuorta. Erityisen ankarat olosuhteet vallitsivat sisällissodan jälkeisillä vankileireillä, joissa oli pulaa sekä ruuasta että lääkkeistä ja vankien kuolinluvut olivat erittäin korkeita. Sisällissota oli muutoinkin repinyt rikki suomalaisten rivejä ja aiheuttanut kaunaa puolin ja toisin. Näiden rikki revittyjen haavojen parantuminen vei vuosikymmeniä ja tiettyjä arpia on nähtävillä vielä nykypäivänäkin. Sisällissodat ovat yleensä erityisen raastavia, sillä vastakkain ovat oman maan kansalaiset – pahimmillaan jopa veljekset veljiään vastaan.

Koulutuksen arvostus on ollut Suomen valttikortti

Suomessakin elettiin jossakin vaiheessa aikoja, jolloin lukutaitoa pidettiin hienosteluja ja vain herrojen kakaroille kuuluvana taitona. Monessa työläisperheessä oltiin vielä vuosisatoja sitten sitä mieltä, ettei koulunkäynnistä ollut hyötyä, vaan raavas, fyysinen työ oli se, mikä piti työläisperheen leivän syrjässä kiinni.

Koulutuksen arvostus alkoi kuitenkin pikkuhiljaa nousta ja levitä myös työläisväestön keskuuteen. Opettajia arvostettiin ja pidettiin kansankynttilöinä, joilla oli yhteisössä aivan erityinen asema. Pikku hiljaa myös työläistaustaisista perheistä alkoi valmistua ylioppilaita ja koulutuksen merkitys alettiin näissäkin perheissä ymmärtää. Koulutusta alettiin kehittää Suomessa jo varhain ja se saavutti myös maan syrjäseudut kiertokoulun muodossa. Luku- ja kirjoitustaito onkin ollut kansalaistaitomme jo suhteellisen pitkään.

Nykyään Suomi on koulutuksen kärkimaita ja on menestynyt useina vuosina erittäin hyvin pisa-testeissä. Eräs suuri syy tähän kehitykseen ovat koulutetut opettajamme, jotka opettavat lapsia jo päiväkoti-ikäisistä lähtien. Kaikkialla maailmassa ei peruskoulunkaan puolella ole lainkaan itsestään selvää, että opettajalla olisi koulutuksen mukanaan tuomaa tietotaitoa, vaan opettamaan saattaa päästä ilman koulutustakin. Suomessa jo lastentarhanopettajilla on korkeakoulutus. Suomalainen koulutus on niin tunnettua laadukkuudestaan ja ylivertaisuudestaan, että siitä on tullut jopa Suomen myyntivaltti ja vientituote, jota halutaan hyödyntää ulkomaillakin.

Onko 100 vuotias Suomi murroksessa?

Samaan aikaan, kun 100 vuotias Suomi saa monesta asiasta suitsutusta, ollaan Suomessa myös huolissaan siitä, miltä Suomen tulevaisuus näyttää. Voidaankin kysyä, onko 200 vuotias Suomi enää lainkaan hyvinvointivaltio, jos kehitys jatkaa nykyistä rataansa? Osa suomalaisista on sitä mieltä, ettei Suomessa enää vallitse sellaista koulutuksen ja mahdollisuuksien tasa-arvoa, josta Suomi on niin kovin pitkään ollut niin kovin ylpeä. Nykyisin Suomessa ollaan jo siinä tilanteessa, ettei kaikilla köyhimpien perheiden lapsilla ole varaa käydä lukiota, korkeakoulutuksesta puhumattakaan. Vaikka koulutus onkin näennäisesti ilmaista, maksavat esimerkiksi koulukirjat ja muut tarvikkeet valitettavan paljon. Tämä nähdäänkin selkeänä vaaranpaikkana, joka voi johtaa Suomen negatiiviseen syöksykierteeseen, ellei tätä negatiivista syöksykierrettä saada katkaistua.

Eriarvoistuminen on jatkanut Suomessa kasvuaan ja hyvinvointiyhteiskunnan pilarit ovat notkuneet notkumistaan. Tilanne on jo niin vakava, että osa huolehtii jo etukäteen, onko tulevaisuudessa enää tarjolla lainkaan esimerkiksi sellaista eläkejärjestelmää, johon nykyiset eläkeläiset ovat tottuneet. Poliittiset päätöksentekijät ovatkin haastavan tehtävän edessä yrittäessään luotsata 100 vuotiasta Suomea kohti hyvinvoivaa ja entistäkin menestyneempää 200 vuotiasta Suomea. Päättäjiltä tarvitaan nyt todellisia taidonnäytteitä ja todellista poliittista tahtoa, jotta 100 vuotias Suomi voisi jatkaa sinä ihailtuna yhteiskuntana, joka se on jo pitkään ollut.